*

Antti Haapala

Varjopuolella

Heräsin tänään poikkeuksellisen aikasin. Avasin Ipadin ja huomasin Robin Williamsin kuolleen. Williams oli kärsinyt jo pitkään masennuksesta, ja ilmeisesti riistänyt itseltään hengen. Niin surullista. Lisäksi, että Williams oli Oscar-palkittu näyttelijä, oli hän loistava ja yksi suurimmista stand up -koomikoista.
Katsoessa Robin Williamsin sooloa ”Weapons of self Destruction”, ei voi olla ihmettelemättä kuinka taitavasta koomikosta on kysymys. Mies räjäyttää jäähallillisen yleisöä nauruun keskimäärin joka neljäs sekuntti.

Vajaa vuosi sitten sairastuin itse pahaan masennukseen. Kaikkialla paitsi lavalla oli huono olla. Lopulta ahdistus- ja mielialalääkkeiden vaikutuksesta olin niin poikki ja väsynyt, että saatoin olla koko päivän sisällä pimeässä asunnossa. Olisin ollut sisällä varmasti enemmänkin, ellei hyvät ystäväni, stand up -koomikot Riku Sottinen ja Johanna Tohni olisi minua ulos asunnosta repinyt. Olen heille ikuisesti kiitollinen.
Itse taidan olla niin tunnepuolen tyyppi, että tunnen kaikki tunteet täysillä. Kun olen vihainen, olen sitä todella paljon, kun rakastan, rakastan äärettömästi, ja kun on hauskaa, mikään ei saa olla esteenä.

Odotetaanko ihmisiä työkseen viihdyttävältä koomikolta sitten kokoajan iloa ja naurua? No lavalla tietenkin odotetaan, ja siinäkin on ammattilaisen ja harrastajan ero. Kun masentunut koomikko ottaa mikrofonin käteen, ei yleisö saa tietää mitä taistelua koomikko käy päässään lavan ulkopuolella. Ette te sitä eroa huomaa, sillä ammattilaisen omasta mielestä tekemä huono keikka on siltikin niin hyvä, ettei eroa koomikon omasta mielestään loistavaan keikkaan tule yleisö välttämättä edes huomaamaan.

On silti järkyttävää saada tietää, että miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä viihdyttänyt Williams on ollut niin huonossa tilassa, että ei ole nähnyt mitään muuta tietä, kuin päättää omat päivänsä. Kepeät mullat. Taas yksi ihminen joka nyt tietää jotain mitä me emme.

Ps. Syyskausi alkaa Suomen stand up -komiikassa, ja tulossa on niin siistejä juttuja, että tuskin malttaa odottaa. Nähdään keikoilla, ja jos näätte keikkojen jälkeen, niin tulkaa juttelemaan. C U

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

T Piepponen

En tiedä, mutta kun heräsin ja luin tuon uutisen, niin alkoi pitkästä aikaa suoraan sanottuna vituttamaan tämä maailma.
Hämmentäväksi asian tekee se etten juurikaan ole katsonut uusia elokuvia 10 vuoteen, saati muutakaan elokuvallista videotulvaa.Joku samaistumistriggeri siinä oli.

Ei hauskuuttajan tarvitse nauraa siviilissä. Jotenkin olen aina olettanut hauskuuttajista että....

http://www.psychologytoday.com/blog/beautiful-mind...

Oli miten oli. Kuka viimeeksi nauraa se parhaiten nauraa. Katotaan tää paska loppuun vaikka otsanahka rullalla - kuten isäukko neuvoi (ja katsoikin loppuun).

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eli, kuka haluaisi elää, vain vitsit seuranaan?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei kuolema ole kammotus, eikä sen itseltä riistäminen ole rikos tai paheksunnan kohde. Ihminen joka nauraa tai itkee ilosta, voi myös ottaa itseltään hengen muille tiliä tekemättä.

Miksi on se kysymys jota aina hoetaan. Ehkä hänelle tuli mittari täyteen, on samantekevää, kohdata kuolema veturin etupuskurissa tai muovisukka päässä. Masennus on vain oire jostakin, mikä yhteiskunnassa mättää, Robin ilmeiseti poti huonoa omaatuntoa siitä, että tienasi liikaa.

On rasite olla aina hauska ja paras. Siihenkin väsyy, elämää pitää saada kohtuulisesti läpi elämän. Miksi me nostamme jotut tikunnokkaan ja sitten heidän käy huonosti?

Ja sitten kun heidän käy huonosti alamme sääliä ja voivotella.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Samansuuntainen teksti kuin Piaapposen linkittämä miksi-osastolle:

http://www.cracked.com/quick-fixes/robin-williams-...

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Hyvä komedia vaatii a i n a traagisen puolensa. Aina. Muuten se ei ole hyvää komiikkaa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Williams siis viimeisteli elämäntyönsä kertaluokkaa laadukkaammaksi ja koetaan ennennäkemätön koomikoiden itsemurha-aalto?

Sinänsä en tykkää laskea leikkiä haudalla, mutta koomikon kanssa sekin lienee suotavaa.

Poikkeuksellisen laajasti tämä tuntuu ihmiskuntaa koskettavan. Kontrasti onkin maallikolle poikkeuksellinen.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Psykoterapeutit ohjeistetaan, että he eivät koskaan saa nauraa asiakkaalleen terapiassa. Näin vältetään sitä, että asiakas loukkaantuu terapiaistunnon aikana. Jos asiakas vitsalee, niin yleensä häneltä kysytään: "Miksi haluat vääntää tämän asian huumoriksi?".

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Olen koulutettu psykoterapeutti - en Valviran listoilla, sillä laki muuttui taustakoulutuksista juuri ennen koulutukseni alkua. Olen kuitenkin ammatillisesti pätevä, ilman Valviraa, toistaiseksi. Olen hakenut tuota ammattipätevyyttä jo joukuuussa 2013, mutta vastaus viipyy edelleen. Outoa!

No, joka tapauksessa, Antti Haapalan viesti on, miten ihminen joutuu ahdinkoon ja miten myös selviytyy.

Omaa taustaani kuvailisin siten, että nykyoloissa järjettömän suuren perheen keskimmäisenä lapsena, saatoin jäädä vaille monesta, vaikkapa äitini huomiosta. Olin kuitenkin onnekas, sillä isäni, sotajermu, kutsui minua 'isän pojaksi', olin hänelle tärkeämpi kuin äidilleni.

Koomikkojen tunne-elämän selittää useimmiten lapsuuden vaillejäämisestä selviytyminen. Tämä on pitkä tarina, mutta pääasiassa huomiotta jääneen lapsen huomion hakeminen on loputon tie ja hauskuuttaminen on yksi tapa selviytyä.

Kun 'klovni' väsyy hauskuuttamiseen, hänen oma minänsä tarvitsee pysähdyksen.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Antti, koomikoksi ryhdyit - miksi?

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset